No, täällä sitä sitten ollaan takaisin Ljubljanassa. 9.6.-23.6. kierreltiin ympäriinsä Balkanilla ja nyt sitten sunnuntaista tähän päivää puuhailtiin vaan kaikenlaista Sannen ja muiden kanssa. Ensin oli muiden suomalaisten läksiäiset maanantaina ja olin ensimmäistä kertaa Erasmus -bileissä (wuhuu) Parlament pubissa. Tiistaina käytiin porukalla syömässä tuossa yhdessä italialaisessa ja hyvästeltiin suomalaiset. Ihan kummallinen olo ollut kyllä sen jälkeen, kun palattiin reissusta. Ihan epätodellinen ja todella haikea, mutta siltikään ei jotenkin osaa uskoa, että olen tulossa ensi viikolla kotiin. Sanne lähti viime yönä. Nousin kans varmistamaan, että se herää 2:45 herätyskelloonsa ja on lähdössä 4:30 lentokenttäkuljetuksella kotia kohti. En oikein osannut nukkua koko yönä, niin nyt on sitten silmät ristissä. Vaikea kuvailla, miten oudolta tuntuu olla tässä asunnossa ilman Sannea.
Nyt sitten pitäisi yrittää jotenkin päin osata olla muutaman päivän ajan ja lauantaina Juha tulee vihdoin Ljubljanaan. Meidän on tarkoitus 1.-3.7. viettää jossain päin Triglavin kansallispuistoa, mutta vähän nyt näyttää kehnolta tuo Triglavin valloitus sään puolesta. Lumisadetta luvattu huipulle taas huomiseksi eikä voi olla yhtään varma, millainen sää todella on. Nyt on myös luvattu ukkosta tiistaille ja keskiviikolle, joten huipun valloittaminen ukkosessa ei kuulosta kovin turvalliselta. Porukan saksalainen on kovin päättäväinen Triglavin huiputuksen suhteen, mutta minä haluan nauttia vaelluksesta ja mikä tahansa muukin reitti kelpaa. Sateella tai mitenkään huonolla kelillä ei sinne ylös kannata mennä.
Reissu sitten. 9.6. otettiin juna Ljubljana-Belgrade. Mukavat 9h sitä sitten posoteltiin menemään junalla ja jokaisella rajalla poistumis- ja saapumis passintarkastukset. Belgradissa tavattiin myös yksi suomalainen vaihtarikaveri. Hyvin mielenkiintoinen kaupunki! Historian eri kerrostumat on kyllä nähtävissä ja sodan jäljet vielä näkyvissä. Osallistuttiin ilmaiselle kaupunkikierrokselle, mikä oli kyllä oikein mainio sekä yhtenä päivänä vuokrattiin pyörät ja ajeltiin Ada-järvelle sekä läheiseen kaupunkiin/uuteen kaupunginosaan Zemuniin.
Belgradista yöjunalla sitten Montenegroon. Yöjuna oli balkanilaiseen tyyliin 2 tuntia myöhässä, mutta meillä ei onneksi ollut mtn jatkoyhteyksiä varattuna tai sen tarkemmin mietittynä vielä. Mukavasti meni yö torkkuessa makuupaikoilla. Matka-aika oli lopulta joku 10h ja hintaa matkalla oli 22e. Montenegron pääkaupunki Podgorica ei tarjonnut mitään elämyksiä, ja kierrettiin kaupunki kahdessa tunnissa läpi ja tarkastettiin turistikartalta kaikki "nähtävyydet". Tästä sitten bussilla seuraavaan varsinaiseen kohteeseen, eli Kotoriin Adrianmeren rannalle.
Kotor olikin yllätykseksi aikamoinen turistikaupunki. Suomalaisia ja venäläisiä tuli bongattua vähän turhankin tiuhaan! Olin niiiin yllättynyt. Tehtiin Kotorista omatoiminen "vaellusreissu", joka meni sitten lopulta taksilla ajamiseksi Lovcen luonnonpuiston päänähtävyyden juurelle. Sinne kiikuttiin sitten muutama porras Njegosin (joku Montenegron entinen hallitsija) hautamausoleumia katsomaan. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tuo reissu, mutta kauniit oli näkymät! Kotorin vanhakaupunki oli kaunis, mutta kallis ja hikinen. Täälläkin tavattiin sitten vaihtarikavereita, mikä oli ihan huippua!
Kotorista meidän matka jatkui sitten seuraavaan turistirysään eli Dubrovnikkiin Kroatian puolelle. Matka Kotor-Dubrovnik taitettiin "taksilla", eli hostellin työntekijän kaverin kyydillä minä, Sanne ja kaksi norjalaista tyttöä. Saatiin oikein kyyti guesthousen ovelle asti sekä matkalla tehtiin pikaisia pysähdyksiä pieniin kyliin. Mahtava kyyti! Oltiin niin onnellisia, että valittiin Dubrovnikin majoituksesti majatalo (majoituttiin omaan huoneeseen taloon, jossa asui selvästi kolme sukupolvea majoittaja perheestä). Oltiin tietysti hieman kaupungin ulkopuolella, mutta bussit kulki hyvin! Ensimmäisenä päivän tehtiin se virhe, että mentiin Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin päivällä. Voi elämä niitä turistiryhmiä ja sitä ihmsten määrää! Kaupunkin on kaunis, mutta Kroatian kallein. Ruuan hinta ravintoloissa oli lähes Suomen tasoa, mikä järkytti aika kovasti. Vietettiinkin sitten lopulta kolme yötä (muistaakseni) ja puolet päivästä aina rannalla makoillen. Ihanan rentoa oloa!
Dubrovnikista matka jatkui sitten koko matkan kohokohtaan eli Bosnia & Hertsegovinan puolelle. Ehdoton suosikki! Mostar ja Sarajevo oli todella mieluisia kohteita, ja lopulta ei sitten palattukaan enää Kroatian puolelle, vaikka oli alunperin tarkoitus. Yhteydet oli huonoja ja aika kului Bosniassakin tosi hyvin. Mostarissa vietettiin vain yksi yö, mutta kaupunki on itsessään sen verran pieni, että hyvin ehtii kaiken nähdä päivässäkin. Ja aiettä mikä hintataso! Ehdottomasti halvin maa Balkanilla. Mostarista tehtiin myös päiväretki Kravicen vesiputouksilla, jossa käytiin uimassa. Yksi ehdoton kohokohta koko matkalla! Luonnonpuistot Balkanilla ovat jotain tajuttoman upeaa, ja haluan ehdottomasti palata kiertämään niitä uudestaan.
Mostarista sitten junalla Sarajevoon, jossa vietettiinkin sitten hups vaan viisi päivää ja neljä yötä. Oli muka tarkoitus tehdä joku päivämatka Jajceen, mutta oli niin mukava vaan hengaila, että lopulta jäätiin koko ajaksi sinne. Nähtiin myös jälleen tuttuja: kaksi vaihtarikaveria ja myös Ljubljanassa vaihdossa ollut suomalainen Kerttu. Kierreltiin kaupunkia, osallistuttiin kaupunkikierrokselle, käytiin vaikuttavassa näyttelyssä ja syötiin sekä shoppailtiin hieman. Tunnelma Sarajevossa on jotenkin niin välitön ja kaupunki pursuaa elämää, ja on ihanan turistivapaa, tai ainakin vapaa suurista turistimassoista. Uskontojen kirjo näkyy; en ole ikinä nähnyt yhtä monta moskeijaa yhdessä kaupungissa. Myös sota näkyy täällä; isot muslimien muistohautausmaat hyppää ylös katukuvasta, mutta luodinreikiä ja pommitettuja taloja ei täällä ole, koska Sarajevoa ei ole koskaan pommitettu. Oli vaikea kuvitella, että vielä 20 vuotta sitten kaupunki oli 4-5 vuotta eristettynä ulkomaailmasta.
Upea touri! Vikana sitten ihana 12h bussimatka, joka venyi 16h mittaiseksi bussin hajottua Bosnian ja Kroatian rajalle. En ole vielä käynyt läpi valokuvia, mutta yritän vielä tehdä postauksen kuvista. Nyt lähden lenkkeilemään. Ihanan viileä sää, n. +20. Vaihtelua Balkanin +35 (enimmillään +39) jälkeen. Huomenna suunnittelussa sitten ensi viikon vaellus. Saa nähdä miten meidän käy. Adijo!
