Pikapäivitys

Hei vähän (muka) kiirettä, eli vaan kahden tunnin lounaita, kahvilassa istumista ja kaupungilla pyörimistä. Haluan ehtiä lenkille vielä ennen illan rientoja ja läksytkin vielä tekemättä (täytyy kirjoittaa omasta päivästään sloveeniksi "Moj dan"). Mutta nyt pikapäivitys.

Täällä on ollut enemmän tai vähemmän aurinkoa ja jotain +6 päivisin. Toisin sanoen, suomalaisille tämä on jo ihan kevät! Muut eivät oikein ymmärrä hehkutustani auringosta ja keväästä vielä, mutta ihanaa on. Ja näin vuoret ensimmäistä kertaa! Tässä nyt vaan yksi kuva meistä tytöistä, joka otettiin tänään. Taustalla siis tollaset Alpit. Kuva on otettu "pilvenpiirtäjän" kattoterassilla, eli rakennuksen katolla, joka on aikanaan (rakennettu 1930) ollut yksi maailman korkeimpia rakennuksia. Ei taida olla enää edes Ljubljanan korkein. 

ps. Tuo tyttö oranssissa huivissaan ei oikeasti ole ikinä noin vakava. Kuva hämää! :) Ihanat tytöt! 

Palaan pian uudestaan! 

Yksin kotona kipeänä (aikaa lisäillä kuvia)

 Mun kaupungin lukkosilta. Kaupungin uusin silta (rakennettu ehkä muutama vuosi sitten). Ei kannata kävellä kesällä hame päällä tietyssä kohtaa siltaa (lasia), kun sillan alla pojat vaklaamassa hamosten alle.

Tämä taideteos kujalla haluaa muistuttaa avoviemäreistä. Kököt (eli kakat) ovat naamoja, koska taiteilija halusi muistuttaa, että jokaisella jätöksellä on jokin lähtöpiste. 

Tässä kaupungissa on mäkeä ja nousua ja talot eri tasossa rinteessä. Tässä näkyy taustalla myös Ljubljanan linna (jossa en ole vielä käynyt hups). 

Kengistä on monta tarinaa, mutta ilmeisesti Ljubljanassa kenkien heittely alkoi vasta vuosi tai pari sitten. Niillä on ilmeisesti vaan haluttu kiinnittää turistien huomio, mutta urbaani legenda myös kertoo, että tällaisestä paikasta saattaa saada ostettua jotain miestä vahvempaa. Tai sitten jenkeissä kengät ovat osoittaneet jengien alueiden rajoja.

Tässä mun kipee naama ja hei auringonpaiste ulkoa! Myös ihanan superiso huivi, jonka nappasin alesta messiin. Toimii myös vilttinä. Aika hyvä. 

Kielikurssia ja kuumetta

No eihän me menty sitten Ikeaan, kun koko Sloveniassa ei ole yhtään Ikeaa. Jostain syystä vain kuviteltiin, että tietystihän täällä on Ikea, mutta eipä ole. Joten mentiin sitten Jyskiin! Ljubljanan ulkopuolella on montakin todella suurta ostoskeskusta/ostosaluetta, joten keskustassa kaikkien ketjuliikkeiden määrä on yllättävän vähäinen. Jyskikin sijaitsee lähellä BTC Cityä. Päästiin sinne erään italialaisen kyydillä, joka oli halunnut tulla vaihtoon autolla Italiasta (kuulemma vain 700km, joten valitsi mieluummin auton). No nyt on kahden euron mattoa, yksi koristetyyny, henkareita, pyyhkeitä ja lakanoita sitten hankittu. Ihan kivalta tämä huone näyttää ja täällä on ihan viihtyisää olla. Olen ainakin nukkunut yöt hyvin eikä selkäkään ole valittanut. 

Maanantaina alkoi tosiaan kielikurssi. Minun ryhmässäni on lisäkseni pari suomalaista, italialaisia, turkkilaisia, englantilainen, ranskalainen, espanjalaisia ja hollantilainen. Toisessa ryhmässä on lähes pelkästään pohjoismaalaisia ja saksalaisia sekä sitten on yksi, johon on laitettu kaikki slaavilaisen kielialueen ihmiset. Olen oppinut jo jonkin verran kaikkea, ja tuntuu, että oppiminen on helpompaa, koska kieltä voi käyttää päivittäin. Kaupassa ja ravintolassa tervehtiä ja kiittää. Tiistaina oltiin Thai inn pubissa kielikurssin illanvieton jälkeen ja baarimikko kertoi sloveeniksi summan ja ymmärsin! Tietysti venäjän opiskelusta on kyllä ollut minulle apua tämän kielen kanssa. Ja muutenkin suomalaisten on helppo ymmärtää se, että asiat sanotaan lähes poikkeuksetta samalla tavalla kuin ne kirjoitetaan. Sannen kanssa harjoiteltiin myös muistaakseni maanantaina ärrän lausumista, koska tanskalaisten ärrä on ihan eri asia kuin meidän. Sanne sanoo opettelevansa pärisyttämän kieltään "to roll my tongue". Ihan kuin pieni lapsi :)

Kielikurssi kestää 09:00-12:30 päivittäin ja lisäksi tiistaisin ja torstaisin on iltaohjelmaa. Tiistaina vietimme tutustumisiltaa ja kaikki esittelivät omia maitaan sekä kulttuureitaan. Me suomalaiset esittelimme itsemme, kerroimme jotain eukonkannosta, sääskien tappokisoista ja saunomisesta tietysti. Toiset tytöt olivat tuoneet myös ruisleipää, salmiakkia ja suklaata, joten salmiakin maistatuskin onnistui. Oli ihanaa saada ruisleipää! Täällä on pelkästään vaaleaa leipää, mutta löydettiin Sannen kanssa läheisestä supermarketista (joka muuten on parempi kuin mikään Stokkan herkku) vähän jotain tummempaa ja jyväisempää leipää. Erilainen ruokarytmi ja erilainen ruoka on vähän vaikuttanut vielä oloon enkä saa rasvatonta maitoa. Juon kuulemma myös erikoisen paljon maitoa.. Sama ongelma ehkä kaikilla suomalaisilla. Luulin myös eilen ostaneeni raejuustoa (tai sellaista se väitti olevansa), mutta oli aika erilaista. Maistui enemmän ehkä rahkalle? Täytyy vielä testailla.

Kahvissa olen myös siirtynyt ehkä enemmän tuonne pikakahviin. Joo, tiedän, luulin kovasti jaksavani keitellä kahvia päivittäin tuolla slovenialaisella kahvipannulla, mutta aamuisin pikakahvi on aika helppo. Ja maistuu oikeasti ihan hyvälle! Sain eilen hankittua myös juustohöylän tänne asuntoon, jotta voi ostaakin jotain juustoa. Ensimmmäisen kerran ostin valmiiksi viipaloitua ja tuntui vaan niin oudolta, että oli hankittava juustohöylä. 

Eilen käytiin sitten vähän kielikurssin jälkeen shoppailemassa, jonka jälkeen minä ja Sanne lähdettiin hieman lenkkeilemään. Tarkoitus oli käydä tunnin verran Tivoli -nimisessä puistossa kävelemässä ja haukkaamassa happea. Käveltiin vaan johonkin suuntaan ja reitti oli aika ylämäki painotteinen. Lopulta olimmekin Tivolin viereisessä luonnonpuistossa niemltään Tivoli, Roznik in Sisenski hrib, jonka korkein nyppylä  on jotain 426m. Ei ihan vaan mikään pikkuinen nyppylä Suomessa ehkä. Ei kiivetty ihan mihinkään ylös asti, vaan jatkettiin sitten olettamamme mukaan oikeaan suuntaan, mutta vähän eksyttiin. Noin kahden tunnin jälkeen sitten oltiinkin takaisin asunnolla. Oli ihanaa ulkoilla! 

Nyt podenkin sitten pienoista lämpöä. En mennyt tänään kielikurssille ja yritän saada itseeni vähän virtaa, että pääsisin tänään kaupunkikierrokselle. Illalla oli tarkoitus myös lähteä hieman humputtelemaan, mutta saa nähdä millainen olo on illalla. Huomenna on tarkoitus vierailla maahanmuuttovirastossa hakemassa residence permit (asumislupa, mikälie) ja ehkä vierailla yhdessä taidetapahtumassa. Viikonlopulle olisi kai tiedossa museoita, Ljubljanan linna ja yleistä hengailua. Ehkä tulevien reissujen suunnittelua? 

No eniveis, tällaista tänne. Ja vasta viikko takana. Vi ses! 

ps. Täällä myös lakkoillaan. 

8 Gradišče, Ljubljana, Slovenia

Tuntuu, että torstaista ja tuosta edellisestä kirjoituksestani on tuhottoman kauan. En ole vielä jakanut koko blogin osoitetta kenellekään, kun en oikein tiennyt, että toimiiko tämä vai ei ja miltä se nyt sitten näyttää tms. Jos joku tietää, miten tämän saa näkymään vain niille, joille osoitteen jaan, voi kertoa! 

Tapasin siis hostellissa Sannen, tanskalaisen tytön, jonka kanssa sitten päädyimme hankkimaan yhdessä asuntoa. Haimme kokoajan molemmat myös yksittäisiä huoneita, mutta sitten löysimme tämän. Talo on aika vanha, 1900-luvun alusta, kivinen ja korkeat huoneet sekä isot ikkunat. 

Ovi ja joku on antanut kadulle suomalaisen lisänimen..

Tietysti suomalaiselle asunnossa hieman vetää, joten slovenialaiseen tyyliin on sisällä pidettävä tossuja! Ostin itselleni hienot vihreät tossut, joissa sitten tallustelen menemään. Asunnossa asuu myös kaksi slovenialaista tyttöä, jotka jakavat huoneen. Huoneen jakaminen on todella yleistä paikallisten keskuudessa, ja Ljubljanan yliopiston kansainvälisen toimiston pojat sanoivat minun olevan fancy, koska haluan oman huoneen. Asunnossa on myös iso yhteinen keittiö, kylpyhuone tms. Sovimme kaikista asioista asunnon omistajan pojan kanssa, joka oli huipputyyppi! Hänellä on myös musiikkistudio tässä asunnossa, joten hän saattaa aina joskus poiketa kylään. Mahtava ja avulias kaikinpuolin. Tässä ensin kuvia asunnosta (otin kännykällä, joten vähän kökköjä).

Ja tässä vielä minä ja Sanne:

Tuntuu, että torstain jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja kierrellyt uusissa paikoissa kaupungilla. Ensimmäiset päivät satoi lunta, mutta nyt lumisade on muuttunut vesisateeksi. Toivottavasti lumi sulaa pian, sillä suolatut kävelytiet ovat jo pilanneet nahkakenkäni. Voikohan niitä enää pelastaa..? Olen myös kaivannut tavaroitani. Tyhmää, eikö? Mutta kaiken pakkaaminen rinkkaan ja lentolaukkuun oli aikamoinen saavutus. Nyt kaipaan esimerkiksi neuleitani ja kenkiäni, mutta ehkä saan täältä hankittua myös joitain uusia. Tuntuu, että kaikilla muilla on mukanaan huomattavasti enemmän tavaraa ja vaatteita, mutta ehkä olisi ollut hölmöä raahata mukana lakanoita ja pyyhkeitä. Niitä saa hankittua jostain halvalla. Ainakin niin luulen.

Perjantaina olimme hieman viettämässä iltaa Metelkovassa. Aikamoinen meininki, mutta hyvää seitan-pitaleipää! Lauantaina olikin sitten hieman juminen olo, mutta kävimme lauantaina tapaamassa myös muita kielikurssille osallistuvia, joten sain taas lisää uusia tuttuja. Juttelin erään kivan puolalaisen Aleks -nimisen tytön kanssa matkustamisesta ja kaikesta. Hänestä suomalaiset matkustavat paljon, mikä voi ehkä olla ihan totta. Odotan jo innolla, että pääsen käymään Italiassa, Kroatiassa, Unkarissa, Itävallassa, Bosnia & Hertsegovinassa ja kaikkialla! Sloveniassakin on jo niin monta paikkaa, joissa haluaisin käydä, joten pakko alkaa kohta suunnittelemaan jo reissuja. :)

Metelkova vielä tähän loppuun (ja kamalaa loskaa). 

Nyt tänään sitten olen purkanut tavaroita ja varmaan lähdetään kohta kauppaan. Huomenna sitten kielikurssi ja Ikeaan! ps. Tänään tultiin taksilla tähän asunnolle hostellillta (maksoi 3e huhuh) ja taksikuski tiesi Nokian renkaat ja kumitehtaan sekä osasi sanoa "minä rakastan sinua". Vaihdettiin myös euroja, joten nyt taksikuski saa kokoelmiinsa suomalaisia euroja lisää. Haha.

Halipus! 

Tuhansittain lunta ja suomalaisia

Hei ja terveisiä turhankin lumisesta Ljubljanasta. Lähdin eilen matkaan kotoa Tampereelta joskus noin kello 03:00 ja perillä hostellissa (Hostel Celica) olin joskus 16:00 paikallista aikaa (mikä on yhden tunnin miinustus Suomen ajasta). Yksin matkustaminen oli jokseenkin äärimmäisen tylsää, sillä en ehkä jännitykseltäni osannut jutella kenellekään ja vain istuin hiljaa itsekseni. En edes osannut kuunnella musiikkia. Tarkkailin vain ihmisiä. 

Lunta täällä on enemmän kuin osasin kuvitella. Lumi on myös ehkä enemmänkin räntää kuin jotain kivaa pakkaslunta, joten kaikki on vaan märkää. Ja tämä lumi myös myöhästytti lentojani tänne, mutta ei onneksi aiheuttanut mitään sen kummallisempia ongelmia. Ljubljanan lentokentältä nousin kaupungin keskustaan vievään bussiin ainoana matkustajana, jolla oli matkatavaroita mukanaan. Paikallisia muut. Tämä kieli kuulostaa hieman ehkä italian, suomen ja venäjän sekoitukselta. Hyvin hämmentävää? Pehmeämpi eikä niin mongertava kuin venäjä, mutta toisaalta kovan töksähtelevä kuin suomi. Vaikea selittää. Bussikuski ei puhunut englantia, muttei se haitannut. 

Hostellissa sitten tapasin ensin huonetoverini australialaisen tytön, jonka kanssa höpöttelimme koko illan. Lisäksi sitten törmäsin tietysti myös kolmeen suomalaiseen poikaan. Suomalaisia kaikkialla! Ehkä suomalaisten tapaaminen ja mukava australialainen tekivät ensimmäisestä illasta tässä vieraassa maassa ja kaupungissa mieluisan. Söimme tortilloja ja maistoin paikallista olutta (Laskon dark lager, isälle tiedoksi). 

Tuntuu hassulta olla täällä. En ole vielä edes poistunut koko hostellista, mutta kohta on mentävä, sillä suomalainen opiskelutoverini tulee kohta hakemaan minua täältä ja lähdemme katsomaan minulle asuntoa! Lisäksi tänään luultavasti tapaan erään ruotsalaisen ja norjalaisen tytön, jotka ovat samalla kielikurssilla kanssani. En vaan oikein ole saanut heihin yhteyttä vielä.. 

Ja tänään olisi tietysti myös ensimmäiset vaihtaribileet! Saa nähdä lähdenkö sinne. Haluaisin ainakin käydä katselemassa kaupunkia. Se vähän jännittää. En ole vielä ottanut edes yhtäkään valokuvaa, koska kamerasta loppui akku ennen kuin edes pääsin tänne. Nyt on latauksessa, joten saan sen päiväksi mukaan. Olen myös jo nyt huomannut, että suomalaisen loistava säänmukainen pukeutumiseni ei olekaan ehkä niin loistavaa. Olisi pitäny ottaa ehkä sittenkin paksumpi takki ja talvisemmat kengät.. Ja ensimmäistä kertaa ikinä toivon lumen sulavan mahdollisimman nopeasti! Haluan jo nyt kevään! 

Halipus!