Kaksi viikkoa ja yli +35 astetta lämpöä

No, täällä sitä sitten ollaan takaisin Ljubljanassa. 9.6.-23.6. kierreltiin ympäriinsä Balkanilla ja nyt sitten sunnuntaista tähän päivää puuhailtiin vaan kaikenlaista Sannen ja muiden kanssa. Ensin oli muiden suomalaisten läksiäiset maanantaina ja olin ensimmäistä kertaa Erasmus -bileissä (wuhuu) Parlament pubissa. Tiistaina käytiin porukalla syömässä tuossa yhdessä italialaisessa ja hyvästeltiin suomalaiset. Ihan kummallinen olo ollut kyllä sen jälkeen, kun palattiin reissusta. Ihan epätodellinen ja todella haikea, mutta siltikään ei jotenkin osaa uskoa, että olen tulossa ensi viikolla kotiin. Sanne lähti viime yönä. Nousin kans varmistamaan, että se herää 2:45 herätyskelloonsa ja on lähdössä 4:30 lentokenttäkuljetuksella kotia kohti. En oikein osannut nukkua koko yönä, niin nyt on sitten silmät ristissä. Vaikea kuvailla, miten oudolta tuntuu olla tässä asunnossa ilman Sannea. 

Nyt sitten pitäisi yrittää jotenkin päin osata olla muutaman päivän ajan ja lauantaina Juha tulee vihdoin Ljubljanaan. Meidän on tarkoitus 1.-3.7. viettää jossain päin Triglavin kansallispuistoa, mutta vähän nyt näyttää kehnolta tuo Triglavin valloitus sään puolesta. Lumisadetta luvattu huipulle taas huomiseksi eikä voi olla yhtään varma, millainen sää todella on. Nyt on myös luvattu ukkosta tiistaille ja keskiviikolle, joten huipun valloittaminen ukkosessa ei kuulosta kovin turvalliselta. Porukan saksalainen on kovin päättäväinen Triglavin huiputuksen suhteen, mutta minä haluan nauttia vaelluksesta ja mikä tahansa muukin reitti kelpaa. Sateella tai mitenkään huonolla kelillä ei sinne ylös kannata mennä.

Reissu sitten. 9.6. otettiin juna Ljubljana-Belgrade. Mukavat 9h sitä sitten posoteltiin menemään junalla ja jokaisella rajalla poistumis- ja saapumis passintarkastukset. Belgradissa tavattiin myös yksi suomalainen vaihtarikaveri. Hyvin mielenkiintoinen kaupunki! Historian eri kerrostumat on kyllä nähtävissä ja sodan jäljet vielä näkyvissä. Osallistuttiin ilmaiselle kaupunkikierrokselle, mikä oli kyllä oikein mainio sekä yhtenä päivänä vuokrattiin pyörät ja ajeltiin Ada-järvelle sekä läheiseen kaupunkiin/uuteen kaupunginosaan Zemuniin. 

Belgradista yöjunalla sitten Montenegroon. Yöjuna oli balkanilaiseen tyyliin 2 tuntia myöhässä, mutta meillä ei onneksi ollut mtn jatkoyhteyksiä varattuna tai sen tarkemmin mietittynä vielä. Mukavasti meni yö torkkuessa makuupaikoilla. Matka-aika oli lopulta joku 10h ja hintaa matkalla oli 22e. Montenegron pääkaupunki Podgorica ei tarjonnut mitään elämyksiä, ja kierrettiin kaupunki kahdessa tunnissa läpi ja tarkastettiin turistikartalta kaikki "nähtävyydet". Tästä sitten bussilla seuraavaan varsinaiseen kohteeseen, eli Kotoriin Adrianmeren rannalle.

Kotor olikin yllätykseksi aikamoinen turistikaupunki. Suomalaisia ja venäläisiä tuli bongattua vähän turhankin tiuhaan! Olin niiiin yllättynyt. Tehtiin Kotorista omatoiminen "vaellusreissu", joka meni sitten lopulta taksilla ajamiseksi Lovcen luonnonpuiston päänähtävyyden juurelle. Sinne kiikuttiin sitten muutama porras Njegosin (joku Montenegron entinen hallitsija) hautamausoleumia katsomaan. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tuo reissu, mutta kauniit oli näkymät! Kotorin vanhakaupunki oli kaunis, mutta kallis ja hikinen. Täälläkin tavattiin sitten vaihtarikavereita, mikä oli ihan huippua! 

Kotorista meidän matka jatkui sitten seuraavaan turistirysään eli Dubrovnikkiin Kroatian puolelle. Matka Kotor-Dubrovnik taitettiin "taksilla", eli hostellin työntekijän kaverin kyydillä minä, Sanne ja kaksi norjalaista tyttöä. Saatiin oikein kyyti guesthousen ovelle asti sekä matkalla tehtiin pikaisia pysähdyksiä pieniin kyliin. Mahtava kyyti! Oltiin niin onnellisia, että valittiin Dubrovnikin majoituksesti majatalo (majoituttiin omaan huoneeseen taloon, jossa asui selvästi kolme sukupolvea majoittaja perheestä). Oltiin tietysti hieman kaupungin ulkopuolella, mutta bussit kulki hyvin! Ensimmäisenä päivän tehtiin se virhe, että mentiin Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin päivällä. Voi elämä niitä turistiryhmiä ja sitä ihmsten määrää! Kaupunkin on kaunis, mutta Kroatian kallein. Ruuan hinta ravintoloissa oli lähes Suomen tasoa, mikä järkytti aika kovasti. Vietettiinkin sitten lopulta kolme yötä (muistaakseni) ja puolet päivästä aina rannalla makoillen. Ihanan rentoa oloa! 

Dubrovnikista matka jatkui sitten koko matkan kohokohtaan eli Bosnia & Hertsegovinan puolelle. Ehdoton suosikki! Mostar ja Sarajevo oli todella mieluisia kohteita, ja lopulta ei sitten palattukaan enää Kroatian puolelle, vaikka oli alunperin tarkoitus. Yhteydet oli huonoja ja aika kului Bosniassakin tosi hyvin. Mostarissa vietettiin vain yksi yö, mutta kaupunki on itsessään sen verran pieni, että hyvin ehtii kaiken nähdä päivässäkin. Ja aiettä mikä hintataso! Ehdottomasti halvin maa Balkanilla. Mostarista tehtiin myös päiväretki Kravicen vesiputouksilla, jossa käytiin uimassa. Yksi ehdoton kohokohta koko matkalla! Luonnonpuistot Balkanilla ovat jotain tajuttoman upeaa, ja haluan ehdottomasti palata kiertämään niitä uudestaan. 

Mostarista sitten junalla Sarajevoon, jossa vietettiinkin sitten hups vaan viisi päivää ja neljä yötä. Oli muka tarkoitus tehdä joku päivämatka Jajceen, mutta oli niin mukava vaan hengaila, että lopulta jäätiin koko ajaksi sinne. Nähtiin myös jälleen tuttuja: kaksi vaihtarikaveria ja myös Ljubljanassa vaihdossa ollut suomalainen Kerttu. Kierreltiin kaupunkia, osallistuttiin kaupunkikierrokselle, käytiin vaikuttavassa näyttelyssä ja syötiin sekä shoppailtiin hieman. Tunnelma Sarajevossa on jotenkin niin välitön ja kaupunki pursuaa elämää, ja on ihanan turistivapaa, tai ainakin vapaa suurista turistimassoista. Uskontojen kirjo näkyy; en ole ikinä nähnyt yhtä monta moskeijaa yhdessä kaupungissa. Myös sota näkyy täällä; isot muslimien muistohautausmaat hyppää ylös katukuvasta, mutta luodinreikiä ja pommitettuja taloja ei täällä ole, koska Sarajevoa ei ole koskaan pommitettu. Oli vaikea kuvitella, että vielä 20 vuotta sitten kaupunki oli 4-5 vuotta eristettynä ulkomaailmasta. 

Upea touri! Vikana sitten ihana 12h bussimatka, joka venyi 16h mittaiseksi bussin hajottua Bosnian ja Kroatian rajalle. En ole vielä käynyt läpi valokuvia, mutta yritän vielä tehdä postauksen kuvista. Nyt lähden lenkkeilemään. Ihanan viileä sää, n. +20. Vaihtelua Balkanin +35 (enimmillään +39) jälkeen. Huomenna suunnittelussa sitten ensi viikon vaellus. Saa nähdä miten meidän käy. Adijo! 

Balkanin kiertomatka

Heimoi! Tänään starttaa Balkanin kiertomatka. Juna lähtee tuossa 1½h päästä (8:15) ja junamatka Ljubljanasta Belgradiin kestää sellaset rapiat 9 tuntia. Jonkinmoista istumista siis tiedossa koko päiväksi. Takan on huonosti nukuttu yö, joten toivotaan nukkumattia junamatkalle. Pakkaaminen suoritettu eilen myös huonosti nukutun yön jälkeen, joten toivotaan, että kaikki tarpeellinen on matkassa. Passi, vakuutuspaperit ja lompakko ainakin löytyy, joten pitäisi olla kaikki messissä. 

Matka kulkee reittiä Serbia-Montenegro-Kroatia-Bosnia & Hertsegovina ja takaisin Kroatiaan. Tarkkaan ei ole suunnilteltu oikein mitään, mutta aika vapauttava tunne tällaiselle järjestelyfriikille. Kaksi yötä Belgradissa ja siitä yöjunalla Montenegroon, Podgoricaan, josta bussilla Kotoriin Montenegron rannikolle. Sen verran on nyt tiedossa, ja sillä mennään :) 

Tän reissun jälkeen onkin enää kaksi viikkoa jäljellä, ja ne varmasti hujahtaa ohitse. 

Se vidimo! 

Viimeinen reissu ja viimeinen kuukausi

Eilen se sitten iski, nimittäin tunnekaaos, joka on sekoitus iloa, surua, innostusta ja kaipuuta. Tajusin, että näen tällä viikolla viimeistä kertaa joitakin näistä ihanista ihmisistä täällä. Viimeistä kertaa ainakin täällä Ljubljanassa. Edellinen viikko ja viikonloppu meni enemmän tai vähemmän hengaillessa ja humputellessa, ja nyt onkin sitten tänään yritetty suunnitella ja saada reissusuunnitelmaa kasaan. 

Meidän Balkan touri kulkee nyt sitten jokakuinkin reittiä Serbia-Montenegro-Kroatia-Bosnia & Hertsegovina ja sit vielä takas Kroatiaan. Kosovo jääkin nyt välistä, sillä todettiin, että viisi maata on kahdelle viikolle ehkä liikaa, joten näillä neljällä pärjätään jo hyvin. Minua ei alunperinkään ihan liikaa kiinnostanut tuo Kosovo, joten ei haittaa tämä. Eniten odotan Montenegroa ja Bosnia & Hertsegovinaa! Sekä tietysti noita isoja kaupunkeja, Sarajevoa ja Belgradia, jotta saan vain edes nähdä ne. Näillä mennään nyt. Sunnuntaina 9.6. juna Belgradiin starttaa noin 08:00 (matka kauhistuttavaan 25 euron hintaan; matkan kestoaika jotain 8-9h). Hostelli varattuna sinne, mutta muuten mennään paikka kerrallaan.

Eilen käytiin pyörähtämässä sitten vuoristoissa. Soca joella aloiteltiin koskenlaskulla paikasta nimeltä Bovec. 1½ tunnin koskenlasku ei ollutkaan niin hurja kuin olin alunperin ajatellut, ja jäi kyllä sellainen olo, että tätä on saatava lisää! Tästä jatkettiin sitten hyvinhyvin mutkaista serpenttitietä ylös 1600 metriin, jos lasketeltiin samanlaista sitten alas Kranjska Goraan. Tästä matka jatkui Bohinj järvelle ja Savica vesiputokselle, joka oli aika upea paikka! Väsyneinä tästä hurautettiin sitten lopulta takaisin Ljubljanaan nauttimaan opiskelijahintaista ruokaa ja olutta (kyllä, oluttakin saa opiskelijahintaan: Sol 1,65e). 

Tänään bodystepin kautta sitten on vaan suunniteltu ja ulkona olisi kai vihdoin parempaa säätäkin, mutta olen kovasti viettänyt aikaa tänään vain tietokoneen ja pyykkikoneen kanssa. Illalla tarkoitus mennä Sannen, Saralin ja Janan (ainakin) kanssa syömään juoksevaa sushia (running sushi). Huominen viininmaistelu onkin peruttu, joten suuniteltiin jo omaa viininmaistelua. Saa nähdä :D perjantaina luultavasti isot läksiäiset ja lauantaina pakkailut ja eväitä. Sunnuntaina jo reisusssa. Takaisin kun tullaan niin on vielä osa porukasta paikalla, joten pitää vikan kerran vielä nähdä. Sitten Sannekin lähtee pian ja minä jään pariksi päiväksi tänne odottelemaan Juhaa. Yrittäkää pitää ne säät siellä Suomessa kunnossa! 

Loppuun vähän kuvia eiliseltä reissulta.

Taitaa tuossa ekassa koskenlaskukuvassa vielä vähän jännittää.. Mutta vikassa on jo hauskaa haha :) nyt ulos ja täydentämään laastarivarastoja (uudet sandaalit saa aikaan makoisat rakkulat..) Se vidimo!

Salzburgista Ljubljanaan - kuvia

Das Kino, Salzburg. Juha näyttää ihan saksalaiselta, eikö näytäkin?

Tuolla on sitten se huippu minne mentiin, Untersberg.

Tästä se sitten lähti. Up we go! Vähän näyttää sumuselta jo tässä korkeudessa.

Minä ja lainasauvat. Yhden kanssa helpompi mennä, kaksi sauvaa vähän vaikeutti, jos piti ottaa yhtäkkiä jostain kiinni. 

Juhakin oli tietty mukana. Kylven mainos! 

Sitten nähtiin tällanen gemssi! Jähmetty perhana ja ei uskaltanu ensi liikkua. Juhan neuvo "Mee puun taakse piiloon". En usko, että olis auttanu...

Tältä sitten olis näyttänyt, jos me oltais nähty jotain ja ei olis satanut lunta.. Tuolta tultiin ylös. Aika kreisiä. Tää kuva on toiselta kerralta, kun Juha meni yksin ylös.

 Meidän näkymät oli sitten enemmän tätä luokkaa. Lunta ja sumua. Ehkä onneksi, sillä muuten mua olis pelottanut aika maa perkeleesti. Tässä ollaan joku 1400m ja näkyy hyvin miten toi polku tuolla lumessa kiertelee ja jep tää oli pystysuoraan ylös tulemista.

Sieltä sit tultiin ylös. Sumua löytyy.

Näkymät 1500m oli sitten jotain tätä luokkaa. 

 Mun omat vaellussauvat! Pinkkiä löytyy ja teleskooppivarret. Toivottavasti ei hajoa ensimmäisen käytön jälkeen (maksoi nimittäin vaan 25e,mutta on McKinleyt edes).

Nii, käytiin me Loviisan kanssa Ljubljanan arkkitehtuurin ja designin museossa eilen.

 Tänään käppäilin vähän ympäriinsä ja näin esim tällasta.

Nyt meinasin lähteä pyöräilemään ja katsastamaan ton läheisen järven, että voiskohan sinne mennä pikinikille tai grillailemaan tällä tai ens viikolla, kun säät sallii. Moimoi!

Takaisin Ljubiksessa ja tuhansittain vapaa-aikaa

Sunnuntaina palasin Salzburgista jälleen prevoz.orgin kautta hankitulla kyydillä. Tällä kertaa kyyditsijänä oli vanhempi businessmies (ainakin autosta päätellen, kattoikkunat ja kaikki) sekä kyytiläisinä noin kolmekymppinen nainen ja mies. Kuski oli kovin kiinnostunut Suomesta ja keskusteltiin esimerkiksi Suomen koulutusjärjestelmästä. Kuski myös arveli viron ja suomen kielen olevan kovin samanlaisia; kuulemma virolaisten ja suomalaisten englannin kielen aksentti on niin saman kuuloinen. En osannut olla oikein samaa enkä eri mieltä, vaikea verrata omaa aksenttiaan. Aiemmin olen ainakin kuullut, että suomalaisten on mahdotonta osata lausua kaikkia erilaisia ässiä, tai esimerkiksi kun sanon "friends" se kuulostaa lähes samalta kuin sanoisin "french". Tässä eron tekeminen on jotenkin hankalaa aina, mutta ilmeisen hyvin sitä tulee kuitenkin omalla englannillaan toimeen. 

Salzburgissa oli taas niin mukava käydä vain lomailemassa ja olemassa. Aina on yleensä niin kiire joka paikkaan, että Juhan kanssa saa vain olla. Se on niin mukavaa. Käytiin me tietysti kuuntelemassa klassista musiikkia (joidenkin nuorten/lasten harjoituskonserttia), katsomassa elokuva, kiipeämässä vähän vuorelle ja tietty olusilla enemmän tai vähemmän. Sekä tietty katsomassa jalkapalloa lauantai-iltana. Kahdesti tehtiin lättyjäkin, niin nyt on meikällä taas kiva pieni vatsakumpu Salzburgin reissun jälkeen. Vuorelle kiipeäminen olikin sitten reissun jännittävin ohjelmanumero. Kuten varmaan olette uutisista lukeneet, täällä on aika kamalat kelit olleet koko Keski- ja Etelä-Euroopassa. Adrianmeren rannalla ollaan päästy alle +10 asteeseen ja kaikkiallla on vuoristoissa satanut uudelleen lunta. Jep, kyllä lunta! Yleensä tähän aikaan on +30 astetta, mutta sopivasti tietysti minun vaihtokeväänäni ei ole...

No, kiipesimme siis lauantaina Untersbergille. Ensimmäinen näin korkea huiputukseni, ja huh oli kyllä aikamoista. Mentiin vaikeaa reittiä ja välillä sai mennä kyllä melkein nelin kontin ylöspäin. Koko aikana ei oltu varmoja, onko ylhäällä niin paljon lunta, että viimeisen pätkän meneminen olisi mahdotonta ja vaarallista, mutta lopulta päätettiin sitten mennä ylös asti. Lunta oli, mutta keskityin lähinnä viimeisessä vaiheessa pitämään kaiteesta kiinni ja olemaan katsomatta alas, sillä vieressä oli suora pudotus.. "Onneksi" sää oli sumuinen enkä nähnyt kunnolla kuinka hirveän korkealla olin ja kuinka hirveä pudotus metrin päässä jaloistani oli, joten selvisin ylös Juhan tsemppauksen avulla. Tämä se vasta oli treeniä Triglavia varten.. Jossa on myös muuten satanut uudestaan lunta, joten ei voida olla 100% varmoja vasta kuin samalla viikolla, kun on tarkoitus reissuun lähteä, että onko huipulla vielä lunta vai ei. Pieni jännitysmomentti siinäkin sitten.

No, Ljubljanassa ollaan siis nyt. Lähes kaikki muut ovat kovin kiireisiä koulutöidensä kanssa, joten olen keskittynyt lähinnä hengailuun ja käveleskelyyn kaupungilla sekä pitkiin lounaisiin (kuten vaihdon alussa :)). Sain hankittua itselleni myös vaellussauvat! Aikamoista vaellusmeininkiä nyt kyllä. Ollaan tässä nyt yritetty suunnitella kaikkea mahdollista yhteistä puuhaa, kun taas on meistä kaksi ensi viikolla lähdössä kotiin. Ihan kummallista. Siirsimme myös Sannen kanssa Balkan tourille lähtöä 5.6.->10.6., jotta ehditään viettämään yhteistä vloppua kaikkien kanssa ensi viikolla. Ja ei tässä olisi ehtinyt ehkä tarpeeksi myöskään suunnitella. Nyt on ensi viikolle sitten suunnitteilla koskenlaskua Soca-joella (odotan!) ja myös viininmaistelua muiden vaihtareiden kanssa. Sekä myös aiomme ajella tuota Ljubljanica jokea hieman veneellä sekä järjestää läksiäisbileet. Huh, onpa kummallista. 

Vähän tällaista lähdön tuntua kokoajan ilmassa nyt. Onhan se ihana tulla kotiin, mutta minulla on vielä kaikkein odotetuin matka tekemättä, joten en osaa vielä ajatella kotiin tulemista niin kauheasti :) ja karjalanpiirakatkin vielä leipomatta! Se on tiedossa viikonloppuna. Katsotaan millaisia tuotoksia saan aikaan... 

Loppuun aika hyvin Ljubljanaa kuvaava kirjoitus: Ljubljana may be Europe’s best-kept secret. Lisäilen kuvia toiseen postaukseen :)

Loistava esitelmä ja Italian matka

Huh siitä esityksestäkin sitten selvittiin! Esitykseni oli professorin mukaan "brilliant", eli vapaasti suomennettuna loistava ellei jopa nerokas. Viimeinen yö meni 5 tunnin unilla ja en tietystikään osannut ottaa esitelmää mitenkään liian löysin rantein ja rennosti. Kun jos nyt 6 opintopistettä yhdellä esitelmällä saa, ei sitä tee mieli tehdä ihan miten sattuu. Jotain työtä niiden pisteiden eteen oli tehtävä, ja kivalta tuntui pitää esitelmä, jos oli itsekin hyvillä mielin. Professori oli Sandro Mezzadra Bolognan yliopistosta, poliittisen teorian puolelta. No, eli siinä oli sitten meikäläisen kouluhommat paketissa. Vielä ei ole tullut mtn vastausta mistään arvosanoista, mutta ensi viikolla pitäisi katsoa paperihommat kuntoon, ettei jää viimeiselle viikolle Balkantripin jälkeen. 

Tästä esityksestä viime perjantaina selvittyäni lähdettiin sitten kuuden hengen porukalla Italiaan autoreissuun. Reitti kulki lopulta seuraavanlaisesti: Trieste-Verona-Gardajärvi-Padova-Piove di Sacco-Chiaggio-Venetsia. Ennen kaikkea majoitukset olivat kyllä kaikkein erikoisimpia ikinä. Oltiin otettu yöpaikat "halvin on paras" periaattella, joten Veronassakin löydettiin itsemme mielenkiintoisesta B&B paikasta 10km päästä keskusta. Mutta yösija oli mitä mainion! Tuntui kuin oltaisiin saatu kokonainen asunto itsellemme ja aamiainenkin hintaan kuului sekä vieressä oli niin ihana ravintola, jossa lopulta syötiin molempina iltoina. Viinilitra 6,70e ja pitsat/pastat n. 7e molemmin puolin. Aiettä!

Perjantaina autolla pienen gps-säädön jälkeen nokka kohti Triestea. Triestessa sitten kamala kaatosade, pitsat ravintolassa ja samantien autoon takaisin. Se jäi vähän pikaiseksi Triesten näkeminen, mutta jos aikaa, niin tehdään päiväretki. 100km Ljubljanasta, joten lähellä on. Illaksi Veronaan ja illallinen läheisessä ravintolassa sekä lopulta myös taksilla keskustaan. Yllärinä, että pubit, baarit kiinni aikaisin ja yksi ainoa paikka koko kaupungissa auki 04:00 asti. No, siellä sitten ja taksilla takaisin. Lauantaina sitten vähän väsytti kahden 5h nukutun yön jälkeen.. Kierreltiin koko päivä kuitenkin kaupungilla ja ihana kaupunki tuo Verona! Suosittelen. 

Sunnuntaina Gardajärvellä kauniita maisemia, mutta myös aika paljon turisteja. Väkisinkin. Valittiin vain joku kaupunki järven rannalta, kun kenelläkään ei ollut alueesta sen tarkempaa tietoa. Päädyttiin Peschiera del Gardaan, jossa syötiin lounasta ennen Padovaan siirtymistä. Pikainen kierros sunnuntaina Padovassa; olisin viipynyt pidempäänkin! Se jäi ainoana harmittamaan vähän, ettei ollut aikaa olla kauempaa tässä kaupungissa. Yötä Piove di Saccossa; n. 20km Padovasta, oma asunto aamupaloineen ja grumpy cat, joka pelotti hiemane meitä kaikkia.. Syötiin illallista kaupungin ainoassa ravintolassa paikallisten kanssa ja tilattiin listalta vähän mitä sattuu, mutta kaikki sai massut täyteen! Yöpaikkaan päästiin lopulta 21:30 jälkeen, kun omistaja ilmoittikin paikalle saapuessamme ettei aiemmin ole tulemista. No, antoi sentään viinipullon hyvitykseksi :D 

Maanantaina Chioggian, "Pieni Venetsia", kautta itse Venetsiaan. Ihana pieni kaupunki kanaaleineen ja sitten pikainen Venetsia kierros. Jo toistamiseen koluttuani Venetsian päivässä äkkiä läpi voin todeta, että kannattaisi ehkä mennä ihan ajan kanssa tuonnekin kaupunkiin. Ei saanut oikein mtn irti pikaisella kävelykierroksella, mutta mukava oli käydä. Itse pidin enemmän kuitenkin pienistä ihanista italialaisista kaupungeista, ei näistä, missä on turisteja niin paljon ettei voi liikkua. Opin myös pitämään entistä enemmän pastaruoista! Pestopasta tai tagliatelle kesäkurpitsalla ja katkaravuilla. Aiettä! Pidin. Ja tulin siihen tulokseen uudemman kerran, että kyllä Ljubljanan Cacaossa on parhaimmat jäätelöt. Ei nuo italian gelattot vedä sille paikalle kyllä vertoja.

Venetsian Mestrestä otettiin sitten pari prevoz.org kyytiläistä mukaan. Eli otettiin pientä maksua vastaan kyytiläisiä Venetsia-Ljubljana välille. Prevozin kautta minä tänne Salzburgiinkin taas tulin tiistaina ja sunnuntaillekin sain itselleni kyydin takaisin Ljubljanaan sen kautta. On kyllä mainio sivusto. Eli, Salzburgissa ollaan sitten oltu tiistaista asti. Pika pyörähdys Ljubljanassa, yhden yön verran, ja nyt täällä nuhanenäisen Juhan seurana. Olo on kyllä ihan lomalla ja lomalaisella. Harmittaa vaan, että sää on täällä ihan kurja: +12 ja pilvistä sekä vettä tulee välillä. Ei mitenkään ihanan kesäinen. Italiassa sentään saatiin nauttia hyvästä ilmasta :) Täällä nyt vaan lomailua sekä ehkä vähän olutta. Ja myös vaelluksen reenausta: n.7h vaellus Untersbergille (1800m) lauantaina ennen illan jalkapallo-ottelua. 

Hapankaalia (nam!) ja pinaatti-feta-knödeleitä (namnam!)

 

Sitten valmistautumaan reissuun. Sain ostettua tänään vihdoin Lonely Planetin Western Balkans matkaoppaan. Kirja on ollut loppu kaikissa Ljubljanan kirjakaupoissa, mutta onneksi sain sen täältä. Auttaa kovasti kaikkien kaupunkien kartat tms. Huh, hieman jo jänskää! En haluaisi sanoa ääneen, mutta 1 ½ kuukauden päästä olen Suomessa. 

Oho tän piti vaan olla pikanen, mut innostuinkin ettimään kaikkia kuvia hihi. Nyt äkkiä ulos hetkeksi ennenkuin Juha tulee luennolta. Arrivederci vai miten se oli!